Preussista
Paranáan
Valentin Klamas · Rakowitz, Marienwerder · Saapuminen Brasiliaan, 1876
Hieman Preussin ja Pommerin historiasta
Preussi oli historiallinen alue, joka ulottui Pohjois-Saksasta Liettuaan. Nimi Preussi juontuu preussilaisista, baltialaisesta kansasta, joka asutti aluetta Latvian laguunien ja Veikselin (Wisła) välillä — nykyisen Pohjois-Puolan alueella.
1200-luvulla pakanalliset preussilaiset alistettiin vähitellen Saksalaisen ritarikunnan toimesta; sen kutsui puolalainen herttua Konrad Mazovialainen kristillistämään ja rauhoittamaan Veikselin takaista aluetta. Ritareille taattiin valloitettavien maiden hallintaoikeus, minkä he saivat paavi Gregorius IX:ltä vuonna 1234. 1200-luvun lopulla preussilaisista jäljellä oleva väestö oli saksalaisten alaisuudessa.
Ennen 1600-luvun loppua preussin kieli oli kuollut sukupuuttoon. Preussilaisten kulttuuri germaanistui — tai polonisoitui, riippuen siitä, missä osassa Preussia he asuivat.
Saksalaisen ritarikunnan alue 1300-luvulla — Das deutsche Ordensland im 14. Jahrhundert. Marienwerder (Kwidzyn), Rakowitzin lähellä sijaitseva kaupunki, on merkitty kartan eteläkeskiosaan.
Alue kehittyi kohti länttä, kunnes Otto von Bismarck onnistui 1800-luvulla yhdistämään germaaniset kansat yhdeksi valtioksi, luoden Saksan valtion. Osa Preussista menetettiin Puolalle toisen maailmansodan jälkeen.
Vuonna 1876 Valentin Klamas saapui Curitibaan äitinsä Barbaran ja veljensä Josef Klamasin kanssa, kotoisin Rakowitzista, Marienwerderista, Länsi-Preussista — noin 80 km Danzigista etelään.
Rakowitz — suvun alkuperä Vanhassa maailmassa
Rakowitz — nykyään tunnettu nimellä Piaseczno, Puolassa — oli pieni paikkakunta Marienwerderin alueella, Länsi-Preussissa, noin 80 kilometriä Danzigista (nykyinen Gdańsk) etelään. Se oli maatalousalankojen aluetta, jonka halki Veiksel (Wisła) virtasi, syvälle juurtuneen germaanisen perinteen ja vahvan luterilaisen läsnäolon alueella.
Rakowitz (nykyään Piaseczno, gmina Gniew) sijaitsee noin 80 km Danzigista etelään, Veikselin rannalla — Marienwerderin alue, nykyään Pohjois-Puolassa.
Ilmakuva Rakowitzista (nykyään Piaseczno, gmina Gniew) — paikkakunta ja sen keskiaikainen kirkko entisen Marienwerderin tasankojen keskellä. Tästä kylästä Valentin Klamas, hänen äitinsä Barbara ja veljensä Josef lähtivät vuonna 1876.
Maan valtaaminen Etelä-Brasiliassa
Paavi Aleksanteri VI:n bullan Inter Coetera mukaan vuonna 1493 Azorien ja Kap Verden saarista 100 peninkulmaa länteen olevasta meridiaanista löydetyt maat kuuluisivat Espanjalle. Vuonna 1494 allekirjoitettu Tordesillasin sopimus siirsi tämän linjan 370 peninkulman päähän Kap Verdestä länteen, jolloin Portugalille kuuluivat maat idässä. Tämän seurauksena Etelä-Brasilia kuului käytännössä Espanjalle — tilanne, joka kesti São Paulon bandeirante-tutkimusretkien etenemiseen ja Madridin sopimukseen vuonna 1750 asti.
Maahanmuuttoa kannustaneet syyt
1700-luvun alkuun asti ainoastaan portugalilaisilla oli lupa asettua siirtokuntaan. Hovin saavuttua vuonna 1808 toteutettiin Dom Joãon tukema maahanmuuttopolitiikka erityislainsäädännöllä. Karkeasti ottaen tärkeimmät syyt olivat:
- Brasilian puolelta: alueen valtaaminen ja siirtokuntaistaminen, tarve täydentää orjatyövoimaa ja tarjota työntekijöitä suurten julkisten töiden rakentamiseen.
- Euroopan puolelta — pääasiassa Saksasta, Italiasta ja Puolasta: talous- ja maatalouskriisit sekä jatkuvat sodat, jotka synnyttivät suuren siirtolaisjoukon.
Paranán provinssin erityistapauksessa, joka itsenäistyi vasta vuonna 1853, myönnettiin maanomistuskannustimia yhdessä keisarillisen hallituksen kanssa. Provinssin ensimmäinen presidentti Zacarias de Góes e Vasconcelos (1853–1855) piti hallinnon alkuperäisenä haasteena "asuttaa tämä kahdensadantuhannen neliökilometrin alue" ja sääti lakeja ulkomaalaisten maahanmuuton edistämiseksi.
Linismi ja Paranán siirtokuntaistaminen
Mutta juuri Adolfo Lamenha Linsin hallintokaudella Paranán siirtokuntaistaminen sai suuren sysäyksen — uudella järjestelmällä, joka poikkesi jo provinssissa ja muualla Brasiliassa käytössä olleista malleista. Sen periaatteet perustuivat seuraaviin:
- Kertoa maahanmuuttajalle totuus uudesta kotimaasta, jota hän hakee, sen sijaan että annettaisiin runollisia kuvauksia ja liioiteltuja lupauksia.
- Helpottaa hänen kuljetustaan, estäen maahanmuuttajaa kärsimästä puutteesta ja huonosta kohtelusta matkan loppuun asti.
- Jakaa hyviä maatilkkuja väestökeskusten läheisyyteen ja tehdä ne saavutettaviksi teitse.
- Saada uudisasukas sitoutumaan asuttamaansa maahan omistusoikeuden kautta, helpottaen sen hankkimista.
- Estää maahanmuuttajaa saapuessaan kokemasta nöyryytyksiä, jotka lannistaisivat hänet ensiaskelilla tuntemattomilla alueilla.
- Asuttaa siirtolainen kunnolla, kaikkine luvattuine etuineen, ja sitten vapauttaa hänet kaikesta holhouksesta, jättäen hänet omilleen ja oman aloitteellisuutensa kehittämisen varaan.
Tätä järjestelmää kutsuttiin Linismiksi. Suhteellisen lyhyen Paranán provinssin hallinnon johtokautensa aikana Lamenha Lins perusti siirtokunnat Santa Cândida, Orleans, Dom Pedro, Dom Augusto, Tomás Coelho, Lamenha Grande, Lamenha Pequena, Santo Inácio ja Riviere — luoden "vihreän vyöhykkeen" Curitiban muonittamiseksi. Tässä yhteydessä Valentin Klamas perheineen saapui Brasiliaan vuonna 1876.
Saapuminen Paranáan
Joulukuussa 1876 laiva Kepler saapui Paranaguáan Rio de Janeiron kautta, tullen Antwerpenin satamasta, mukanaan Valentin Klamas, 19, maanviljelijä, äitinsä Bárbara Klamasin (50) ja veljensä Josef Klamasin (16) kanssa. Kaikki saksalaisia katolisia kansalaisia, kotoisin Rakowitzista, Marienwerderin provinssista, Länsi-Preussista, määränpäänään Curitiba.
Kepler-laivan matkustajaluettelo, 11.12.1876 — nimet Barbara Klamas (nro 34), Josef (nro 35) ja Valentin (nro 36) näkyvät, lähtöpaikkana Rakowitz ja määränpäänä Curitiba. Lähde: Ulkomaalaisten maahantulorekisterit Brasiliassa, Rio de Janeiron kansallisarkisto.
Paranaguásta Valentin perheineen nousi vuoristoa kohti Curitibaa ja asettui tilapäisesti Abranchesin siirtokuntaan yhdessä muiden puolalaisten uudisasukkaiden kanssa. Vaikka heidän kansalaisuutensa on merkitty saksalaiseksi, heidän uskotaan olleen etnisesti puolalaisia — hypoteesia vahvistaa suullinen perimätieto ja heidän välitön integroitumisensa Curitiban puolalaisyhteisöön. 1700-luvun lopulla tapahtuivat Puolan jaot, jolloin maa jaettiin Preussin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan ja Itävalta-Unkarin keisarikunnan kesken, ja Rakowitz jäi Preussille.
Curitiban siirtokuntien tilasto, 1887 — Valentin Klamas (nro 8), maanviljelijä, tontti nro 8 Rivièren siirtokunnassa, asettunut 31.12.1877. Vaimo Lúcia Klamas, 26; lapset Leocádia (6), Júlio (2) ja Francisco (1). Viljelykasvit: ruis, maissi, pavut, peruna, herneet. Omistaa puutalon, ladon, tallin, kaksi hevosta ja lehmän.
Rivièren siirtokunnan sijainti (punaisella) Curitiban metropolialueella — jossa Valentin Klamas asettui tontille nro 8 31. joulukuuta 1877.
07.10.1889 Valentin Klamas ilmoittautui Curitibassa vannoakseen uskollisuudenvalan Brasilian keisarikunnan perustuslaille ja laeille, tunnustaen näin Brasilian kotimaakseen. 28.06.1898 hän luovutti tontin Rivièren siirtokunnassa João Maczonekille — todennäköisesti tuolloin hän muutti perheineen Thomaz Coelhon siirtokuntaan, Araucáriaan.